Steinerpedagogiikasta

---

Steinerpedagogiikka rakentuu Rudolf Steinerin ihmiskuvalle, joka jakaa ihmisen ruumiilliseen osaan, ainutkertaiseen henkiseen osaan, ja ympäristön vaikutuksillekin alttiiseen sielulliseen osaan. Sielullisesta osasta, jonka kehitykseen voidaan siis esimerkiksi koulussa vaikuttaa, on edelleen löydettävissä tiedostamaton tahto, tietoinen ajattelu ja puolitietoinen tunne-elämä.

Steinerin mukaan ihmisen sisäinen kehitys on rytmittynyt seitsenvuotiskausiin. Maitohampaiden vaihtumiseen saakka lapsella on tahdon eli toiminnallisuuden kehittymiseen keskittyvä vaihe. Sen jälkeen murrosikään saakka merkittävimmin kehittyy tunne-elämä. Kolmannella seitsenvuotiskaudella aikuiseksi varttuvalla nuorella kehittyy erityisesti tietoinen ajattelu.

Yksi steinerpedagogiikan lähtökohdista on myös lapsen temperamentin huomioiminen. Selkeästi yksipuolista temperamenttia pyritään tietoisesti tasapainottamaan luokkayhteisön rakentamisen ja opetuksen keinoin.

Taiteellinen työskentelytapa, esimerkiksi omatekoiset maalausten kautta elävöitetyt tietoaineiden vihkot, avaavat lapsen tunne- ja tahtotilan tukemaan kokonaisvaltaista oppimista.

Nopeasti muuttuvassa maailmassamme nousee korkeaan arvoon steinerkoulun kyky kasvattaa itseensä luottavia, rohkeita ja luovia ihmisiä.

"Koulussa ei ole kysymys täydellisen kasvatuksen saamisesta, vaan siitä, että valmistaudutaan saamaan se elämältä."

Rudolf Steiner